Kerronpa teille kaksi tositarinaa. Ensimmäinen koskee työpaikkasyrjintää ja toinen työpaikkakiusaamista .

Ensimmäinen tositarina:

Erään arvostetun Chi Kung-ryhmän ryhmän ohjaajan vuokrasopimus sanottiin 10vuoden jälkeen yhtäkkiä, ilman keskustelua irti, koska hän halusi pitää kiinni aikatauluista ja tuhahti edellisen ryhmän ulkomaalaisesta vetäjästä jotain samantasoista, kuin että minä sanoisin kaikkien suomalaisten olevan kateellisia. Syy rasismi.

Toinen tositarina:

Tulin uutena työpaikkaan ja sain luvan maisterinopintoihin työajalla. Lähin kollegani ei suostunut yhteistyöhön kanssani eikä puhunut minulle moneen vuoteen. Hän myös julkisesti epäili kykyäni hoitaa työtäni. Muutaman vuoden aikana uuvuin ja minulle selvisi, että moni edeltäjäni oli lähtenyt paikaltani itkien tai siirtynyt toisiin tehtäviin. Syy kateus.

Mitä me teimme; minä, sossu ja hän, ryhmänohjaaja?

Aivan ensimmäisenä haimme avoimesti tukea itsellemme, keskustelimme ja purimme tunteitamme ystävien/ryhmäläisten/työkaverien kanssa. Mutta emme rähjänneet tai käyttäytyneet asiattomasti työpaikoillamme, sillä emme halunneet antaa valtteja kiusaajan/syrjijän käteen. Seuraavaksi otimme kumpikin tahollamme yhteyttä viranomaisiin, hän juristiin ja minä luottamusmieheen sekä esimieheeni; hän jotta saisi korvauksen laittomasta irtisanomisesta ja minä, jotta tietäisin oikeuteni työpaikkakiusaamisen uhrina.

Hän sai korvauksen laittomasta irtisanomisesta. Minun esimieheni puuttui asiaan työpaikalla ja kiusaaminen loppui.

Henkistä väkivaltaa työpaikoilla ei saa hyväksyä, joten:

1. Älä ole hiljaa. Älä myöskään katso sivusta!

2. Älä lannistu. Hae tukea ja pura tunteesi muualla. Puhu ystäville ja työkavereillekin, jos se on mahdollista. Ota tarvittaessa yhteys työterveyshuoltoon tai ammattiauttajaan.

3. Toimi. Esimiehen velvollisuus on puuttua asiaan ja jos hän kiusaa tai syrjii, kiipeä johtajaportaita ylöspäin tai ota yhteys luottamusmieheen, työsuojeluvaltuutettuun tai juristiin.

4. Pidä puolesi, mutta älä menetä malttiasi. Tämä lisää vettä syrjijän tai kiusaajan myllyyn ja hän saa aiheen syyttää sinua lisää.

5. Älä syytä itseäsi, mutta mene myös itseesi.

Prosessi oli raskas, mutta se kannatti. Itsetuntoni ja -tuntemukseni paranivat, hahmotan ja ymmärrän tämän usein epäselvän ja kivuliaan asian paremmin ja puutun siihen helpommin. Sosiaalityö ei valitettavasti todellakaan ole vapaa tällaisesta väkivallasta.

Onnitteluni Johanna Korhoselle ja tukeni Marja-Sisko Aallolle! Rohkeita naisia kummatkin.

Sossutantta Selma

Katselen päivällä telkkarista Voimalaa, jossa puhutaan hyvästä elämästä ja oravanpyörästä tai tarkemmin miten siitä pääsee pois. Vuorotteluvapaasta nauttivana kuuntelen tarkkaan. Päähäni jää käsite peruselämä. Välittömästi alan kyhätä omaa hyvän peruselämän reseptiäni.

Vuorotteluvapaalaisen pata à La Selma:

Hitaus

Chi Kung

Itsensä parantava ihminen

Liikunta

Hyväntuulisuus

Rahattomuus

Luovuus


Sekoita ainekset vapaalla kädellä sopivassa suhteessa toisiinsa ja ulkopuoliseen elämään, kuten ystäviin, kulttuuriin tai koulutukseen.


Hitauteen perehdyin jo viime keväänä Carl Honorén mainion kirjan Slow-manifesti hitaamman elämän puolesta avulla. Ajatus nappasi heti; aloin käyttää työmatkoilla junan edellistä pysäkkiä eli kävellä kaksi kertaa kaksikymmentä minuuttia joka päivä. Kävely toimi vallan mainiona virittäjänä aamulla ja tasaajana iltapäivällä. Palasin myös vanhan harrastukseni kutomisen pariin. Ennen kaikkea aloin systemaattisesti järjestää tätä vuoden sapattivapaata.

Hitauteen liittyy myös Chi Kung, jota olen viime syksystä harrastanut Riitta Kokon johdolla. Chi Kung on kiinalaista aamuvoimistelua, jota myös energialiikunnaksi kutsutaan. Rauhoittavan ja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi säännöllinen Chi Kungin harjoittaminen auttaa kehoa parantamaan itse itseään, varsinkin jos siihen liittää esim. akupainannan. Suosittelen vasitenkin kaikille stressaantuneille ja kolotetuille.

Kaivelin kirjahyllyäni ja aloitin vihdoin lukea Susanna Ehdinin kirjaa Itsensä parantava ihminen, jonka sain lahjaksi vuonna 2002! Ehdin kirjoittaa sujuvasti itä- ja länsimaisen lääketieteen yhdistämisestä. Kyse ei ole joko-tai vaan sekä-että, kummallakin on paikkansa.

Välillä pidän villasukka-pyjamapäivän ja luen tänä vuonna 90-vuotta täyttävän brittikirjailijatar P.D Jamesin dekkareita ja syön herkkujätelöä, mutta muina päivinä liikutan kehoani joko ulkona tai sisällä. Suosikkejani ovat olleet pehmeät lajit kuten omatekoinen jooga, kävely, hiihto, vesijuoksu ja kuntosali hitain liikkein ja pitkin venytyksin. Liikunnan ja kiireettömyyden myötä lähtevät endorfiinit nousuun, joten olen ollut hyväntuulinen. Katson kaupungilla vieraita silmiin ja hymyilen. Moni hymyilee takaisin ja alkaa juttelemaan!

Koska vuorotteluvapaakorvaus on noin kolmasosa palkasta rahaa on vain välttämättömimpään. Olen uudelleen löytänyt kirpputorit ja kaurapuuron. En aliarvioi ollenkaan pysyvän köyhyyden karmeutta, mutta rahattomuudella, ainakin väliaikaisella, on myös rauhoittava puoli.

Kahden kuukauden kuurin jälkeen tunnen virkistyneeni ja ajatukset ovat alkaneet kiertää uusia ratoja. Luovuuteni kuplii tai jumittaa, mutta minä voin antaa sen tulla ja mennä, kuten muutkin ajatukset ja asiat. On aikaa elää ne läpi. Toisina päivinä syntyy paljon ja sitten taas vähemmän. Välillä kurmutan itseäni tekemän ja välillä annan itselleni periksi. Haen omaa rytmiäni, joka on minulle laiskuuden ja sopivan stressin ohella, yksi luovuuden kulmakivistä.

Sosiaalityötä tehdessäni en päässyt tähän rauhaan, mutta toivon, että joskus piiitkän ajan kuluttua :)) työhön palattuani voin kantaa näitä hedelmiä mukanani. Taidankin tulostaa tämän läpyskän jääkaapinoveeni muistutukseksi jo nyt.



Pitenevistä päivistä nauttiva


VapaaHerratarSelma

Illalla bussipysäkillä tapaan naisen, joka kertoo minulle tarinaansa: Koulutuksen hän oli hankkinut nuorena, mutta se vanhentui, sillä aikaan kun hän palkatta hoiti lapsia kotona. Sen jälkeen keski-iässä oli alkanut pätkätöiden putki ja kolotukset. Kolotusten pahetessa nainen oli viisaasti arvioinut itseään ja pyytänyt sellaisiin hommiin, jossa ei olisi toisten hyvinvoinnista niin paljon vastuussa. Vakituista siivoojan paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten pätkätyöt jatkuivat. Viimein pahenivat kolotukset entisestään ja hän siirtyi sijaiseksi osa-aikaiseen puhelinmyyntityöhön, joka on helpompaa istumatyötä. Huono ei hänen tuloksensa ole ollut, mutta ei se ole yltänyt huipputasolle. Vain huipuille on vakituista työtä tarjolla.

Pelkkää tuuppimista

Työnantajat, osin hallituksen kanssa, vaativat raippaa porkkanoiden tilalle: varhennetun- ja osa-aikaeläkkeen sekä eläkeputken poistamista ja eläkeiän nostamista. Rajusti köyhät ja kipeät kyykkyyn. Työttömyysturvaa on kiristetty huomattavasti samalla, kun työttömyys kasvaa. Itsensä työllistävät pienyrittäjät ovat aina olleet tässä maassa lainsuojattomia sosiaaliturvan suhteen eikä työttömyysturvan muutokset tuo tähän helpotusta. Palvelualalla sietämättömän pienipalkkaiset osa-aikamyyjät pidennettyine työaikoineen ja pilkottuine työpäivineen, litistyvät monopoli keskittymien rattaissa. Myyntityössä vain nuoret ja dynaamiset tykit pärjäävät. Puhumattakaan puolikuntoisista työhönkuntoutujista, heidän panoksestaan kukaan ei ole kiinnostunut, sillä se ei ole taloudellisesti tuottavaa. Kuitenkin kaikkien pitäisi osallistua ja jaksaa, mutta ilman vaihtoehtoja ja tukea.

Oma ideaali tulevaisuuteni näyttäisi tältä nyt kun lapset ovat maailmalla ja asuntolaina on maksettu: Vakituinen osa-aikatyö sosiaalityössä, joka takaisi perustoimeentulon. Tämän lisäksi toimisin yrittäjänä, freelancerina tai tuntityöntekijänä joustavasti, projektiluontoisesti ja täyttäisin täydennyskoulutusvelvoitteeni riemumielin opiskelemalla lisää. Tätä osaa saisin säädellä itse omaehtoisesti ja joustavasti, korvauksen saisin tehdyn työn tai ammattiopintojen mukaan.

Kevennettyä tai osa-aikatyötä voisin tehdä joustavasti 60-70-vuotiaana, ellen innostuisi täysipäiseen ja -päiväiseen kokoaikatyöhön uusissa otollisissa olosuhteissa. Seniorina saisin työterveyshuollon kautta kuntoutusta ja työnantaja voisi tarjota vaikka ylimääräisiä vuosilomaviikkoja. Liikunta- ja kulttuuriharrastuksia tuettaisiin työaikanakin, mutta ennen kaikkea saisin työrauhan, hieman arvostusta ja tarvittavat työkalut tehokkaaseen työskentelyyn.

Nyt vaikuttaa siltä, että me ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät raadamme niska limassa puolentoista ihmisen työmäärän hupenevien työkalujen ja kapenevien työtehtävien puristuksessa. Nykyisessä tilanteessa täysipäiväinen asiakastyö sosiaalityössä edes 63-vuotiaaksi saakka ei ole minulle vaihtoehto.

Pienellä säädöllä, joustoilla ja vaihtoehdoilla, pidentyvä työura on hyvä asia, sillä työnteko on antoisaa ja mielenkiintoista, jos reunaehdot ovat inhimilliset. Porkkana ei kuitenkaan voi olla pelkästään taloudellinen vaan myös maukas ja mehukas pehmeässä ravintorikkaassa mullassa kasvanut. Laatua peliin!

Kuten tasavallan presidenttimmekin sanoi, pakottaa ei voi.

SossuTantta Selma

Ps. Kiitosta saa tämä vuorotteluvapaa järjestelmä. Aivan mahtavaa!

Aamuhämärissä työhuoneessani epämääräiset pinot näyttävät kaoottisilta. Eilen minulle oli tullut kiire kotiin, koska kokous oli venynyt pitkäksi. Tapojeni vastaisesti jätin työt levälleen, en järjestykseen, en pinoihin, en keltaisten dementialappujen viitoittamiksi. Enkä tehnyt työlistaa täksi päiväksi. 

Kanavat joita pitkin tullaan ja mennään

Ps. Jatkan kirjoittamista ensikin vuonna, tosin aiheet saattavat vähän levitä sosiaalityön yli, ohi ja läpi 

Sossutantta Selma