Kun näin 27-vuotiaan insuliinilla surmanneen sairaanhoitajan kuvan, järkytyin niin etten pystynyt muutamaan päivään kirjoittamaan. En tunne tekijää, siitä järkytys ei johdu. Seuraavan päivän lööpissä vanhempi lähihoitaja on pistänyt vielä paremmaksi. Ensimmäinen reaktioni on viha. Nämä naiset ovat mielipuolisia kieroja manipuloivia tyranneja, jotka tunteettomina pystyvät mihin vaan. Heidät täytyy sulkea lopun iäksi selliin ketjuihin vedelle ja leivälle. Sitten ajattelen, että sairaanhoitaja on ihan tavallisen näköinen nuori nainen ja mielen taustalta nousee kollektiivinen syyllisyys ja pelko. Olisiko minullekin voinut, voisiko minulle edelleen käydä samoin, sillä olen ihminen, tämän suomalaisen yhteiskunnan jäsen ja kaiken lisäksi myös ammattiauttaja ja nainen kuten he? Mikä saa ammattiauttajan tappamaan?  

Vahingollinen splittaus

Jo edesmenneen etiikan dosentti Martti Lindqvistin mukaan auttamistyössä hyvä usein idealisoituu, jolloin tapahtuu vahingollinen kahtiajako hyvän ja pahan välillä. Paha, jota voidaan jungilaisittain kutsua myös Varjoksi, kielletään ja samalla jäädään yhä enemmän sen vangiksi. Amerikkalainen psykologi James Hollis määrittelee Varjon kirjassaan Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa kaikeksi siksi mitä emme halua tietää itsestämme, yhteisöistämme tai yhteiskunnastamme. Lindqvistin mukaan hyvän ja pahan välisen yhteyden ymmärtäminen edellyttää sisäisen ristiriidan merkityksen näkemistä, sillä eettiset kysymykset ilmenevät usein monimerkityksisinä. Joskus ihminen saattaa kokea, että hänessä asuu monta erilaista minää, joiden pyrkimykset ja arvot ovat tietyissä tilanteissa ristiriitaisia. 

Tämän ristiriidan näkeminen ja tunnustaminen itsessään, muissa ja yhteiskunnassa edellyttää itsetuntemusta ja itsetutkiskelua. Tähän ei narsistiseen persoonallisuushäiriöön sairastunut useinkaan kykene. Tavallinenkin auttaja lankeaa usein nopean sekä automaattisen ymmärtämisen harhaan, joka suojelee häntä kohtaamattomuuden kautta omalta ja toisen Varjolta. Auttaja ei pysähdy sen hämmentävän ja usein kivuliaan tosiasian eteen ettei hallitse tilannetta ja hänen omat piilossa olevat pimeät puolensa nousevat esiin pahan ja kamalan edessä. 

Minkälainen on ammattiauttajan Varjo?

Minkälainen on minun henkilökohtainen Varjoni? Mitä me pidämme hyvänä, arvostettavana, oikeana ja suotavana? Minkälaisia ja mitkä ovat hyvän vastakohdat ja miten ne ilmenevät? Milloin ja miten hyvä kääntyy itseään vastaan? Miten hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa? Onko ymmärtävän ja joustavan ammattilaisen Varjo vaativa ja ankara tyranni? Tai aina oikeassa oleva aatteellinen fundamentalisti? Tunteeton, manipuloiva, vallanhaluinen narsisti?

Minua Holliksen ja Lindqvistin sanoma sekä lohduttaa että helpottaa. Viha ja paha minussa saavat tilaa hengittää eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä niiden takia. Kun olin nuori sivistysvaltio Saksassa oli Punainen armeija - niminen terroristiliike, joka väkivaltaisin teoin, tappamalla, ryöstämällä ja pommi-iskuin, uhmasi kapitalistista imperialismia. Minun oli tapana sanoa, että toisissa olosuhteissa kasvaneena myös minusta olisi voinut tulla Punaisen armeijan terroristi. Tunsin kehossani sen vihan ja jopa oikeutuksen mitä kuvittelin terroristin tuntevan, kun hän lahtaa uhrejaan. Tunsin  myös raivostuessani vallantunteen pienten viattomien eläinten kohdalla hakatessani niitä, kun ne eivät suostuneet tekemään mitä halusin. Tämän tunnistaminen on edelleen ahdistavaa ja kivuliasta, mutta toivon, että se suojelee minua läpikotaiselta hyvyydeltä.

Mutta siltikään en pysty käsittämään nimenoman harkittua viattomien tappamista. Kertoisiko joku minulle mistä on kysymys ja mitä pitäisi tehdä?