Suomessa vain työttömyys on hurjassa nousussa.

Tilastokeskuksen uusimman työllisyysraportin (19.8.09) sisältö on synkkää luettavaa ja heijastelee työttömyyttä selvin konkreettisin luvuin: Avoimia työpaikkoja oli kesäkuun ensimmäisenä päivänä yli kolmannes (37 %) vähemmän kuin vuotta aiemmin. Eniten työpaikkoja on kadonnut maa-, metsä- ja kalataloudesta (-84 %), teollisuudesta (-55%), kaupasta (-49%) ja rakentamisesta (-43%).

Kuntien läkisääteisesti järjestämistä koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalveluiden työpaikoista oli hävinnyt vaivaiset 3%. Sossulla on siis toistaiseksi työpaikka, mutta säilyykö se ja minkälaisena, kun kunnat laman myötä menettävät verotuloja? Asia on ajankohtainen, sillä hallitus on kokoontunut budjettiriiheen ja siellä keskustellaan takuuvarmasti verotuksesta.

  
Jos valtion verotusta kevennetään eikä valtio lisää tulonsiirtoja kunnille, joutuvat kunnat todennäköisesti nostamaan veroäyriään - TAI leikkaamaan lakisääteisiä peruspalveluja, koska kunnat rahoittavat lakisääteiset palvelunsa verotuloin sekä valtionosuuksin. Valtio siis mahdollisesti elvyttää laskemalla tuloveroa ja investoimalla, mutta kunnat, jotka tuottavat hyvinvointipalvelut, joutuvat toimimaan päinvastoin kiristämään verostusta ja leikkaamaan palveluja.

Pahin ja pessimistisin näkemykseni on, että lakisääteiset koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, joiden piirissä 90% sossuista työskentelee, huononevat kuntatalouden kiristyessä. Jäljelle jääneet työntekijät kyynistyvät, uupuvat tai pakenevat lisääntyvien työtaakkojen alta. Toivottavasti olen väärässä.

Sosiaalityö on yhteiskunnan muutosten hallintaa

Toisin kuin usein ajatellaan sosiaalityö ei ole rahaavievää hoivaa, pelkkää palveluohjausta tai rahanjakoa vaan muutostyötä. Sosiaalityö on aktiivinen interventio, jolla on alku ja loppu. Sen yksi keskeisimmistä tehtävistä on kartoittaa asiakkaan, perheen tai ryhmän tilanne, tehdä yhdessä heidän kanssa uusia suunnitelmia ja tukea heitä niiden toteuttamisessa kaikilla elämän osa-alueilla, mutta ei vähimmiten talouteen, elämänhallintaan ja työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä. Työttömyyden, taantuman tuomien moninaisten sosioekonomisten ja terveydellisten ongelmien sekä suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä sosiaalityön tarve ei suinkaan vähene.

Luonnollisesti on osattava käyttää harkinta- ja arviointikykyä ja ajateltava taloudellisesti sekä laajasti ja pitkäjänteisesti. Harkinnan, laajan ajattelun ja toiminnan me osaamme hyvin, sitä me teemme päivittäin ja siihen meidät on kouluttettu, mutta taloudellisen ajattelun tuominen sosiaalityöhön lienee jo haastavampaa. Meidät on usein niin indoktrinoitu auttamaan, että unohdamme mitä työmme maksaa. Kuten kollegani sanoi päivittäessämme tehtäväkuvaamme, me emme pääse taloudellisesta ajattelusta vaikka kuinka haluaisimme. Meidän on otettava ajankäyttömme, päätöstemme ja palvelunohjauksemme kustannukset huomioon samalla tavalla kuin otamme huomioon bio-psyko-sosiaaliset tekijät. Rahalla on selvä paikka sosiaalityössä, emmekä me saa sitä väistellä.

Meidän työllämme on hinta ja työn tulee olla kannattavaa sekä määrällisillä että laadullisilla mittareilla mitattaessa. Entä jos sosiaalityötä ei olisi mitä se tulisi maksamaan yhteiskunnalle?

Laskukoneen asentajat

Jos kuntatalous kuitenkin ajetaan kuralle niin pessimistinen kauhuskenaarioni konkretisoituna voisi tarkoittaa sosiaalityön kannalta vaikka seuraavaa:
Poloisen jäljelle jääneen sossun työ olisi todennäköisesti kuristavan tarveharkinnan ja tehokkuuslaskelmien läpi syynättyä niukkojen maksusitoumusten jakoa, yhteydenpito asiakkaisiin tapahtuisi kirjeitse tai paperia säästääksemme sähköpostitse, valtiovarainministeriö olisi määrännyt jokaiselle työtehtävälle hinnan, jota vastaan saisi valtionosuuden, joustamattomat kaikille elämänalueille ulottuvat yksityiskohtaiset säädökset sanelisivat työmenettelyt ja sosiaalityön kelpoisuusehtona olisi merkantin koulutuksen käynyt laskukoneen asentaja. Ehkäpä kilpailuttaisimme asiakkuuden. Tätäkö me haluamme? Tämä on ainakin halvempaa.

Onko Suomella varaa menettää fiksut, hyvinkoulutetut ja ammattitaitoiset sosiaalityöntekijänsä (lääkärinsä, opettajansa, sairaanhoitajansa)? Jos ei, niin taantumassa tarvitaan vahvaa verotusta.

Sossutantta Selma

Ps. Aivan toisen blogin aihe on kunta työntajana ja sosiaalityöntekijän mahdollisuudet innovatiiviseen muutostyöhön kunnan leivissä. Ammatinharjoittamislakia odotellessa ...