Katselen päivällä telkkarista Voimalaa, jossa puhutaan hyvästä elämästä ja oravanpyörästä tai tarkemmin miten siitä pääsee pois. Vuorotteluvapaasta nauttivana kuuntelen tarkkaan. Päähäni jää käsite peruselämä. Välittömästi alan kyhätä omaa hyvän peruselämän reseptiäni.

Vuorotteluvapaalaisen pata à La Selma:

Hitaus

Chi Kung

Itsensä parantava ihminen

Liikunta

Hyväntuulisuus

Rahattomuus

Luovuus


Sekoita ainekset vapaalla kädellä sopivassa suhteessa toisiinsa ja ulkopuoliseen elämään, kuten ystäviin, kulttuuriin tai koulutukseen.


Hitauteen perehdyin jo viime keväänä Carl Honorén mainion kirjan Slow-manifesti hitaamman elämän puolesta avulla. Ajatus nappasi heti; aloin käyttää työmatkoilla junan edellistä pysäkkiä eli kävellä kaksi kertaa kaksikymmentä minuuttia joka päivä. Kävely toimi vallan mainiona virittäjänä aamulla ja tasaajana iltapäivällä. Palasin myös vanhan harrastukseni kutomisen pariin. Ennen kaikkea aloin systemaattisesti järjestää tätä vuoden sapattivapaata.

Hitauteen liittyy myös Chi Kung, jota olen viime syksystä harrastanut Riitta Kokon johdolla. Chi Kung on kiinalaista aamuvoimistelua, jota myös energialiikunnaksi kutsutaan. Rauhoittavan ja tasapainottavan vaikutuksen lisäksi säännöllinen Chi Kungin harjoittaminen auttaa kehoa parantamaan itse itseään, varsinkin jos siihen liittää esim. akupainannan. Suosittelen vasitenkin kaikille stressaantuneille ja kolotetuille.

Kaivelin kirjahyllyäni ja aloitin vihdoin lukea Susanna Ehdinin kirjaa Itsensä parantava ihminen, jonka sain lahjaksi vuonna 2002! Ehdin kirjoittaa sujuvasti itä- ja länsimaisen lääketieteen yhdistämisestä. Kyse ei ole joko-tai vaan sekä-että, kummallakin on paikkansa.

Välillä pidän villasukka-pyjamapäivän ja luen tänä vuonna 90-vuotta täyttävän brittikirjailijatar P.D Jamesin dekkareita ja syön herkkujätelöä, mutta muina päivinä liikutan kehoani joko ulkona tai sisällä. Suosikkejani ovat olleet pehmeät lajit kuten omatekoinen jooga, kävely, hiihto, vesijuoksu ja kuntosali hitain liikkein ja pitkin venytyksin. Liikunnan ja kiireettömyyden myötä lähtevät endorfiinit nousuun, joten olen ollut hyväntuulinen. Katson kaupungilla vieraita silmiin ja hymyilen. Moni hymyilee takaisin ja alkaa juttelemaan!

Koska vuorotteluvapaakorvaus on noin kolmasosa palkasta rahaa on vain välttämättömimpään. Olen uudelleen löytänyt kirpputorit ja kaurapuuron. En aliarvioi ollenkaan pysyvän köyhyyden karmeutta, mutta rahattomuudella, ainakin väliaikaisella, on myös rauhoittava puoli.

Kahden kuukauden kuurin jälkeen tunnen virkistyneeni ja ajatukset ovat alkaneet kiertää uusia ratoja. Luovuuteni kuplii tai jumittaa, mutta minä voin antaa sen tulla ja mennä, kuten muutkin ajatukset ja asiat. On aikaa elää ne läpi. Toisina päivinä syntyy paljon ja sitten taas vähemmän. Välillä kurmutan itseäni tekemän ja välillä annan itselleni periksi. Haen omaa rytmiäni, joka on minulle laiskuuden ja sopivan stressin ohella, yksi luovuuden kulmakivistä.

Sosiaalityötä tehdessäni en päässyt tähän rauhaan, mutta toivon, että joskus piiitkän ajan kuluttua :)) työhön palattuani voin kantaa näitä hedelmiä mukanani. Taidankin tulostaa tämän läpyskän jääkaapinoveeni muistutukseksi jo nyt.



Pitenevistä päivistä nauttiva


VapaaHerratarSelma