Kerronpa teille kaksi tositarinaa. Ensimmäinen koskee työpaikkasyrjintää ja toinen työpaikkakiusaamista .

Ensimmäinen tositarina:

Erään arvostetun Chi Kung-ryhmän ryhmän ohjaajan vuokrasopimus sanottiin 10vuoden jälkeen yhtäkkiä, ilman keskustelua irti, koska hän halusi pitää kiinni aikatauluista ja tuhahti edellisen ryhmän ulkomaalaisesta vetäjästä jotain samantasoista, kuin että minä sanoisin kaikkien suomalaisten olevan kateellisia. Syy rasismi.

Toinen tositarina:

Tulin uutena työpaikkaan ja sain luvan maisterinopintoihin työajalla. Lähin kollegani ei suostunut yhteistyöhön kanssani eikä puhunut minulle moneen vuoteen. Hän myös julkisesti epäili kykyäni hoitaa työtäni. Muutaman vuoden aikana uuvuin ja minulle selvisi, että moni edeltäjäni oli lähtenyt paikaltani itkien tai siirtynyt toisiin tehtäviin. Syy kateus.

Mitä me teimme; minä, sossu ja hän, ryhmänohjaaja?

Aivan ensimmäisenä haimme avoimesti tukea itsellemme, keskustelimme ja purimme tunteitamme ystävien/ryhmäläisten/työkaverien kanssa. Mutta emme rähjänneet tai käyttäytyneet asiattomasti työpaikoillamme, sillä emme halunneet antaa valtteja kiusaajan/syrjijän käteen. Seuraavaksi otimme kumpikin tahollamme yhteyttä viranomaisiin, hän juristiin ja minä luottamusmieheen sekä esimieheeni; hän jotta saisi korvauksen laittomasta irtisanomisesta ja minä, jotta tietäisin oikeuteni työpaikkakiusaamisen uhrina.

Hän sai korvauksen laittomasta irtisanomisesta. Minun esimieheni puuttui asiaan työpaikalla ja kiusaaminen loppui.

 

Henkistä väkivaltaa työpaikoilla ei saa hyväksyä, joten:

  1. Älä ole hiljaa. Älä myöskään katso sivusta!

  2. Älä lannistu. Hae tukea ja pura tunteesi muualla. Puhu ystäville ja työkavereillekin, jos se on mahdollista. Ota tarvittaessa yhteys työterveyshuoltoon tai ammattiauttajaan.

  3. Toimi. Esimiehen velvollisuus on puuttua asiaan ja jos hän kiusaa tai syrjii, kiipeä johtajaportaita ylöspäin tai ota yhteys luottamusmieheen, työsuojeluvaltuutettuun tai juristiin.

  4. Pidä puolesi, mutta älä menetä malttiasi. Tämä lisää vettä syrjijän tai kiusaajan myllyyn ja hän saa aiheen syyttää sinua lisää.

  5. Älä syytä itseäsi, mutta mene myös itseesi.

Prosessi oli raskas, mutta se kannatti. Itsetuntoni ja -tuntemukseni paranivat, hahmotan ja ymmärrän tämän usein epäselvän ja kivuliaan asian paremmin ja puutun siihen helpommin. Sosiaalityö ei valitettavasti todellakaan ole vapaa tällaisesta väkivallasta.

Onnitteluni Johanna Korhoselle ja tukeni Marja-Sisko Aallolle! Rohkeita naisia kummatkin.

 

Sossutantta Selma