Jos läheiseni tarvitsee apua annan hänelle kaiken moraalisen, emotionaalisen ja käytännön tukeni. Kuuntelen, kerron omasta kokemuksestani, saatan samaistua, otan syliin, lohdutan ja autan käytännönaskareissa. Kannan hänen taakkaansa yhdessä hänen kanssaan jonkun matkaa, kunnes hän on taas tolpillaan. Olemme tasaveroisia kulkijoita, vaikka ehkä hetken toisillemme vanhempia ja lapsia.

Jos suhtaudun samalla myötäelämisen intensiteetillä ja läheisyydellä asiakkaideni tarvitsemaan apuun, on takkini tyhjä alta aikayksikön. Tämä on selvää. Tarvitsen ammatillisuutta.

Mitä ihmettä on ammatillisuus?

Mökillä naisten saunaillassa pohdin ääneen ammatillisuutta. Kysyn ystäviltäni mitä heille tulee mieleen sanasta ammatillisuus?  Osaaminen, tietotaito, suoja, ammatti, rajat, turva, kunnioitus, puisevuus, asiallisuus ja hyvin tekeminen. Pääasiassa siis myönteisiä asioita, jotka suojaavat sekä työntekijää että asiakasta. Kirjallisuudessa ammatillisuus ideaalityyppinä eroitetaan usein hoivasta, jota toteutan auttaessani läheistäni. Ideaalityyppistä ammatillista suhdetta leimaa tasapuolisuus, etäisyys, epäpersoonallisuus, eriytynyneisyys ja jopa joskus tunneneutraalius. Tämä tosiaan kuulostaa puisevalta ja ilman työntekijän läsnäolo- ja vuorovaikutustaitoja sitä onkin.

• Sosiaalityön ammatillinen tietotaito on sekä teoreettista että kokemuksellista tietoa yhteiskunnasta ja yksilöstä sekä heidän monimutkaisista ja monitasoisista suhteista ja tapahtumista sekä kykyä soveltaa tätä tietotaitoa alati vaihtuviin asiakastilanteisiin. Ammatillinen etiikka korostaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa, merkitystä ja ihmisarvon kunnioittamista.

Työntekijän suoja on myös työpaikan ammatillisuus, johon tulisi kuulua työpaikan rakenteiden toimivuus, yhteistyötaidot eri ammattikuntien välillä, yhteiset tavoitteet ja arvopohja.

Satojen asiakkaideni kanssa harjoittamani ammatillinen sosiaalityö on persoonalla tehtävää työtä. Ammatillisuus on kahtiajakoinen taito, joka edellyttää työntekijältä sekä etäisyyttä että läsnäoloa yhtä aikaa. Empatiaa ja analyyttisyyttä. Tietotaitoa ja tunnetta.  Erinomaisten vuoroaikutustaitojen lisäksi työssä tullee olla myös hyvä paineensietokyky. Ei siis ihan yksinkertaista.

Tämän lisäksi ammatillinen suhde on aina epäsymmetrinen. Asiakas on avoin, tarvitseva, usein tunteellinen, joskus manipuloiva, silloin tällöin jopa huijaava, mutta hakee aina apua juuri omaan tilanteeseensa, omaan elämäänsä, jonka kokonaisuuden vain hän tuntee. Työntekijänä olen antavana osapuolena, vaikka olenkin pidättyväinen ja empaattinen yhtäaikaa. Olen joskus etujen vartija. Katson aina asiakkaan tilannetta sivusta. Peilaan sitä oman tietotaitoni ja kokemukseni perusteella. En kerro itsestäni, vaikka olenkin koko persoonallani läsnä. Saatan tulla lähelle asiakasta, mutta asiakas ei pääse minun lähelle. Tunteita minussa liikkuu välillä monia, mutta en tuo niitä kovin voimallisesti asiakasuhteeseen, vaan puran ne muualla. 

 

Onko ammatillissuus mahdollista?

Joskus mietin onko ammatillisuus edes inhimillisesti ottaen mahdollista?  Siihen sisältyvät rajoitukset, epäsymmetria ja kahtiajakoisuus aiheuttavat minulle säännöllisin välein ahdistusta, sillä en voi työssäni elää aistit samalla tavoin avoimena, herkkänä ja sydämelläni kuten yksityishenkilönä. Tajuan, että työssäni ammatillisuus on elinehto, jonka avulla pystyn näkemään kauemmaksi ja laajemmin, toimimaan ja auttamaan asiakkaitani. Ilman sitä uuvahdan. Hoivaajaksi en sossuna voi ryhtyä, vaikka välitänkin asiakkastani. Minun on asiakastyössä rajoitettava itseni ammatillisuuden häkkiin ja näköalapaikalle sekä pyrittävä kaikesta huolimatta avoimeen dialogiin.

 

Näky ammattilaisen pallilta

Ammatillisuudesta juontuva tietotaito tuottaa asiakastilanteiden näkemyksen lisäksi myös vision yhteiskunnasta ja yhteisöistä. Näen, että lähiyhteisöt, enkä tarkoita ainoastaan jo ennestäänkin ylikuormitettua ydinperhettä, joiden tehtävänä on rajojen, perusturvan ja hoivan antaminen, ovat hajonneet. Osana yhteiskunnan rakenteita toimiva ammattilainen ei koskaan voi korvata lähiyhteisön ja läheisten antamaa tukea, siksi rakenteellinen sosiaalityö inhimillisemmän lähiyhteisön ja kollektiivisemman yhteiskunnan puolesta olisi todella arvokasta, sillä yleisiksi arvoiksi vaikuttavat nousseen individualismi, hedonismi, pärjääminen ja kilpailukyky. Tässä olisi vanhanaikaisen yhdyskuntatyön paikka, mutta onko sitä enää edes olemassa?

Näköalapaikalle ja häkkiin palaava

Sossutantta Selma