Kolmetoistavuotias poika oli kavereineen viettämässä kesäpäivää Helsingin hyvämaineisen lähiön puistossa, kun heitä lähestyi vieraat suunnilleen saman ikäiset, mutta eriväriset pojat ja väkivalloin veivät heiltä rahat ja pelivälineet. Toivuttuaan järkytyksestä muutamat heistä juoksivat läheiseen kauppakeskukseen ja kertoivat vartijoille mitä oli tapahtunut. Vartijat ja poliisit saivat kiinni kaksi rikosoikeudellisesti alaikäistä poikaa, mutta ryöstön organisoineet vanhemmat pojat ovat edelleen karkuteillä.

Hesari uutisoi, että tuhannet helsinkiläisnuoret elävät toimeentulotuella ilman koulutusta tai työtä. Keskustelupalsta on mielenkiintoinen kuten aina; on kova linjan kyllä routa porsaan kotiin ajaa, kun kaikki vastikkeettomat tuet otetaan pois - edustajia, lopettakaa pullamössö-huume-kalja sukupolven paapominen - mielipiteitä, systeemin paperiviidakkoon ja pakkotyöllisyyskursseihin uupuneita nuoria, on vanhempia joilta pumpataan rahaa, on niitä, jotka huutavat nimetöntä yhteiskuntaa apuun.

 

Mitä sanovat nuoret itse?

Mietin miten itse reagoisin, jos en olisi saanut koulutuspaikkaa, en työttömyyskorvauksia, en kesä- enkä välivuositöitä vaan olisin heti nuorena joutunut kovankontrollin kerjäämiseen ja olisin joutunut edelleen asumaan vanhempieni armoilla. Todennäköisesti olisin alkanut juoda liikaa viinaa, valunut masennukseen, rahattomuuttani olisin purkanut varkauksiin ja turhautunutta tarpeettomuuttani vittuiluun. Vain harvoissa meissä on niin paljon omaehtoisuutta ja päämäärätietoisuutta, että selviämme yksin ilman tukea ja rajoja. Eikä pelkkä vanhempien tuki tässä riitä, kun kyse on oman itsenäisen elämän palikoista.

Entä kukkahattuisena aikuisena ottaisinko palvelukseeni keskittymiskyvyttömän, rikostaustaisen ja kouluttamattoman nuoren? En ihan hevillä. Etenkin toisen polven nuorten suomalaisten maahanmuuttajien rötöstilastot ja tiedot käytös-, oppimis- ja mielenterveyshäiriöistä ovat masentavaa luettavaa.

 

Kohta pamahtaa

Suomessa on kypsymässä kaikenväristen nuorten piakkoin räjähtävä pommi. Tämä on aikuisten poliittinen valinta: nuorisotiloja suljetaan, koulutuspaikkoja vähennetään ja nuorten työttömyysprosentti on usein tupla aikuisiin verrattuna.

Joiltain nuorilta puuttuu tolkku totaalisesti. Se on totta. Mutta niin puuttuu aikuisiltakin. Kuka kumartaa kasvotonta markkinaikonia, kenen maksa poksahtaa, suoni pullistuu ja nyrkki nyrjähtää. Kaikilla on kiire ja korvat tukossa. Nuoret jäävät ulkopuolisiksi, etenkin ne jotka ovat hankalia, haluttomia ja huonosti käyttäytyviä.

Nuorten integroituminen osaksi maailmaa on elintärkeää, koska nuorissa on tulevaisuus, uusiutuminen ja voima. Hyvässä ja pahassa. Ensin nuorten työttömyys prosentti alas ja vasta sitten eläkeikä ylös. Porkkanaa ja piiskaa, rajoja ja rakkautta, välillä pitää olla kova ja sitten taas pehmeä. Tämä ei onnistu kiireessä ja liukuhihnalta, aliresursoiduilta norsunluutorniin majoittuneilta työntekijöiltä tai tolkuttomilta aikuisilta.

 

Mukaan

 

Otetaan nuoret, kaikenväriset, mukaan suunnittelemaan ja tekemään, osallisiksi oman elämäänsä rakentamiseen sekä myös vastuuseen omasta tolkuttomasta käytöksestään. Yhdessä kaikenväristen aikuisten kanssa. Ehkä näin pääsemme alkuun, ellei alku mennyt jo.

 

 

Vapaaherratar Selma

 

Ps. Romanian mustalaiset, jotka ovat tulleet osaksi Suomenkin katukuvaa, ovat oma lukunsa. Monet lapset ja rikosoikeudellisesti alaikäiset nuoret ovat pakotettuja varastamaan ja kerjäämään. He elävät surkeissa oloissa pitkin Eurooppaa tai Romaniassa eivätkä ole tervetulleita minnekään. BBC:n tuottaman dokumentin Lapset, jotka Eurooppa unohti mukaan toiminnan takana on lasten omat läheiset ja organisoitunut rikollisuus. Katso heistä dokumentti YLE Areenasta, sitä esitetään 28.6.10 saakka.