Kuusikymppiset naiset saavat minut, viisikymppisen, ajattelemaan työelämän mielekkyyttä.

 

Illalla bussipysäkillä tapaan naisen, joka kertoo minulle tarinaansa: Koulutuksen hän oli hankkinut nuorena, mutta se vanhentui, sillä aikaan kun hän palkatta hoiti lapsia kotona. Sen jälkeen keski-iässä oli alkanut pätkätöiden putki ja kolotukset. Kolotusten pahetessa nainen oli viisaasti arvioinut itseään ja pyytänyt sellaisiin hommiin, jossa ei olisi toisten hyvinvoinnista niin paljon vastuussa. Vakituista siivoojan paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten pätkätyöt jatkuivat. Viimein pahenivat kolotukset entisestään ja hän siirtyi sijaiseksi osa-aikaiseen puhelinmyyntityöhön, joka on helpompaa istumatyötä. Huono ei hänen tuloksensa ole ollut, mutta ei se ole yltänyt huipputasolle. Vain huipuille on vakituista työtä tarjolla.

 

Seuraavana päivänä kuuntelen toista kuusikymppistä, joka on työssä julkisella työnantajalla hyvässä asemassa. Työnantaja saneeraa: yksi kolmannes yksikön työntekijöistä saa lähteä tai siirretään muualle. Työt jaetaan jäljellejäävien kesken. Tälle ihmiselle oli kylmästi ilmoitettu, että laskennallinen eläkeikäsi on vuonna 2011. Ei hän haluaisi jäädä eläkkeelle vielä 62-vuotiaana, ei edes suurempien työtaakkojen uhalla.

 

Onko nyt todellakin niin, että puhe työurien jatkamisesta on vain puhetta, käytännössä ikärasismi jyllää edelleen? Tai ettei työelämästä löydy vakituisia vaihtoehtoja kokopäiväisen ylityöllistetyn virkatyön ja huipputulosta tekevän myyntitykin väliltä? 

 

Pelkkää tuuppimista

 

Työnantajat, osin hallituksen kanssa, vaativat raippaa porkkanoiden tilalle: varhennetun- ja osa-aikaeläkkeen sekä eläkeputken poistamista ja eläkeiän nostamista. Rajusti köyhät ja kipeät kyykkyyn. Työttömyysturvaa on kiristetty huomattavasti samalla, kun työttömyys kasvaa. Itsensä työllistävät pienyrittäjät ovat aina olleet tässä maassa lainsuojattomia sosiaaliturvan suhteen eikä työttömyysturvan muutokset tuo tähän helpotusta. Palvelualalla sietämättömän pienipalkkaiset osa-aikamyyjät pidennettyine työaikoineen ja pilkottuine työpäivineen, litistyvät monopoli keskittymien rattaissa. Myyntityössä vain nuoret ja dynaamiset tykit pärjäävät. Puhumattakaan puolikuntoisista työhönkuntoutujista, heidän panoksestaan kukaan ei ole kiinnostunut, sillä se ei ole taloudellisesti tuottavaa. Kuitenkin kaikkien pitäisi osallistua ja jaksaa, mutta ilman vaihtoehtoja ja tukea.

 

Mahdoton yhtälö sanon minä. Nykyisellään.

 

Kyllä me jaksaisimme, jos saisi olla reilusti seniori ja vähän tukea sekä valinnanvaraa pohdimme bussipysäkillä naisen kanssa. Kyllä me sitten pärjäisimme, me kokeneemmat ja rauhallisemmat. Työhaluja meillä kummallakin on vaikka 70-vuotiaaksi saakka.

 

Oma ideaali tulevaisuuteni näyttäisi tältä nyt kun lapset ovat maailmalla ja asuntolaina on maksettu: Vakituinen osa-aikatyö sosiaalityössä, joka takaisi perustoimeentulon. Tämän lisäksi toimisin yrittäjänä, freelancerina tai tuntityöntekijänä joustavasti, projektiluontoisesti ja täyttäisin täydennyskoulutusvelvoitteeni riemumielin opiskelemalla lisää. Tätä osaa saisin säädellä itse omaehtoisesti ja joustavasti, korvauksen saisin tehdyn työn tai ammattiopintojen mukaan.

 

Kevennettyä tai osa-aikatyötä voisin tehdä joustavasti 60-70-vuotiaana, ellen innostuisi täysipäiseen ja -päiväiseen kokoaikatyöhön uusissa otollisissa olosuhteissa. Seniorina saisin työterveyshuollon kautta kuntoutusta ja työnantaja voisi tarjota vaikka ylimääräisiä vuosilomaviikkoja. Liikunta- ja kulttuuriharrastuksia tuettaisiin työaikanakin, mutta ennen kaikkea saisin työrauhan, hieman arvostusta ja tarvittavat työkalut tehokkaaseen työskentelyyn.

 

Nyt vaikuttaa siltä, että me ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät raadamme niska limassa puolentoista ihmisen työmäärän hupenevien työkalujen ja kapenevien työtehtävien puristuksessa. Nykyisessä tilanteessa täysipäiväinen asiakastyö sosiaalityössä edes 63-vuotiaaksi saakka ei ole minulle vaihtoehto.

 

Pienellä säädöllä, joustoilla ja vaihtoehdoilla, pidentyvä työura on hyvä asia, sillä työnteko on antoisaa ja mielenkiintoista, jos reunaehdot ovat inhimilliset. Porkkana ei kuitenkaan voi olla pelkästään taloudellinen vaan myös maukas ja mehukas pehmeässä ravintorikkaassa mullassa kasvanut. Laatua peliin!

 

 

Kuten tasavallan presidenttimmekin sanoi, pakottaa ei voi.

 

 

SossuTantta Selma

 

Ps. Kiitosta saa tämä vuorotteluvapaa järjestelmä. Aivan mahtavaa!